Voimattomuus.
Raivokkaita puhelinkeskusteluja, itkua, huolta, etukäteisikävää, raivoa,
hämmennystä, surua, luopumista,
irtipäästämistä.
Päivä.
Yö.
Viikko.
Viikkoja.
Kuukausia.
Toisen oma lapsi. Lipeää otteesta.
Ikioma.
Katson ja näen miten ihminen menee kasaan.
Puhelinsoitto.
kuluu kymmenen,
kaksikymmentä,
viisikymmentä,
satakaksikymmentä minuuttia.
Istun sohvalla, luen lehteä
en lue
olen lukevinani
kuuntelen
Odotan,
satakaksikymmentä minuuttia.
Sohva notkahtaa,
minun mies raskain hartein istahtaa viereen
Se on ohi.
Taistelu on ohi.
Entinen nainen muuttikin mielensä.
6 kommenttia:
Voi EI!!!!
Se on..
Huoh :(
Sanattomaksi vetää. Tuon täytyy olla paljon raskaampaa kuin osaan edes kuvitella. Voimia.
(Edellisen poistetun kommentin takana olin myös minä, siihen tuli kirjoitusvirhe)
Kommentoin vielä, että nuo kuvat ovat täydelliset tuohon tekstiin. Niin surullisia...
Kymmenen vuotta myöhemmin ymmärrät että olisit voinut oppia tuosta hetkestä paljon, jos vain olisit avannut silmäsi.
Lähetä kommentti